Robotiikkapolku alkaa varhaiskasvatuksessa

Robotit ja robotiikka herättävät ajatuksia ja tunteita. Monet ovat ottaneet imurit ja ruohonleikkurit kotiinsa iloiten, toiset eivät voi sietää ajatustakaan niistä. Teollisuuden raskaat työtehtävät ja ensiaskeleet Marsin pinnalla tai Fukushiman vaurioituneessa ydinvoimalassa me ihmiset annamme mielellämme robottien tehtäväksi. Lastenhoitorobotin tai kirurgirobotin kohdalla emme olekaan enää niin varauksettoman suopeita. Suhtautumistamme määrittävät paljolti kokemuksemme robotiikasta ja teknologiasta.

Asenne robotiikkaa kohtaan ja ymmärrys teknologiasta ovat muuttumassa paljon hitaammin kuin robotiikka lisääntyy ympärillämme. Vaatii vielä paljon tutkimusta, kokemusten kartoittamista ja yhteiskunnallista keskustelua ennen kuin olemme valmiita hyödyntämään robotiikan tarjoamia mahdollisuuksia arjessa ja erilaisissa työtehtävissä. Tulevaisuuden osaajilta vaaditaankin laaja ymmärrystä teknologiasta, jotta he voivat päättää millainen on haluttu tulevaisuus, ja miten teknologia ja robotiikka auttavat sinne pääsemisessä.

Kokemukset teknologiasta ja robotiikasta muovaavat asenteitamme ja käsitystämme niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Koska teknologisen itsetunnon rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa, on olennaista tarjota kaikille lapsille tilaisuus tutustua robotiikan ja teknologian mahdollisuuksiin. Riihimäellä tämä kaikki on nähty niin tärkeänä, että robotiikkaan tutustuminen aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa. Tällä halutaan vaikuttaa ennen kaikkea lasten asenteisiin teknologiaa ja sen parissa toimimista kohtaan. Onkin tärkeää, että lapset pääsevät käytännössä kokemaan miten teknologian toiminta riippuu ihmisen tekemistä päätöksistä ja ratkaisuista.

Robotiikan liittäminen varhaiskasvatukseen vaatii myös kasvattajilta uudenlaista lähestymistapaa. Lapset ovat robotiikan kontekstissa aktiivisia toimijoita; luovia keksijöitä ja rohkeita tutkijoita. Aikuisen tehtävänä on olla roolimalli, joka on avoin lasten ideoille ja ajatuksille, sekä omaa ennakkoluulottoman ja innostuneen asenteen ympärillä olevaa teknologiaa kohtaan.

Käytännössä robotiikan oppiminen on ympäröivän maailman tutkimista, hahmottamista ja omien ideoiden luovaa toteuttamista. Samalla opitaan suunnittelun taitoja, kehitytään kysymysten asettelijoina ja pulmien ratkaisijoina. Tehtävien suunnittelu yhdessä sitouttaa yhteisten tavoitteiden mukaiseen työskentelyyn ja hioo vuorovaikutustaitoja. Teknologian parissa toimiessa tulevat tutuksi rakentamisen taitojen ja mekaniikan alkeiden lisäksi myös ohjelmoinnillisen ajattelun perusteet. Nämä kaikki luovat pohjaa kiinnostukselle teknologiaa kohtaan, sekä robotiikan oppimiselle tulevina kouluvuosina.

Tulevaisuudessa nämä nyt alle kouluikäiset lapset ovat niitä, joilla on valta ja vastuu teknologiaan ja robotiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Heistä mahdollisimman moni rohkaistuu toivottavasti aikanaan osallistumaan teknologiaa koskevaan eettiseen, yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toivoa myös sopii, että he ovat koulupolkunsa aikana rakentaneet vankan luottamuksen omiin kykyihinsä paitsi teknologian hyödyntäjinä, myös uusien robotiikan innovaatioiden kehittäjinä.

 

Reetta Viitanen

robotiikan opetuksen erityisasiantuntija