Robotiikka on osa arkea Riihimäen alakouluissa

Riihimäellä robotiikka on ollut tiiviinä osana alakoulujen opetusarkea viimeiset vuodet. Itselläni ammatillinen ensikosketus robotiikkaan tapahtui vajaa viisi vuotta sitten kaupungin luokanopettajille järjestämässä peruskoulutuksessa. Tuolloin robotiikka esiintyi alakouluilla vielä lähinnä opettajainhuoneiden keskusteluissa.

Riihimäki on robotiikan kehitystyössä ollut strategiansa mukaisesti ripeä. Opettajien kouluttamisen ja robotiikan opetussuunnitelman myötä robotiikka on viidessä vuodessa asettunut luontaiseksi ja merkittäväksi osaksi perusopetusta kaikissa Riihimäen alakouluissa.

Robotiikkaa opetetaan alakouluilla useassa eri oppiaineessa. Näkyvimmin robotiikan parissa työskennellään käsityötunneilla. Käsityössä useat alakoulut jakavat lukuvuoden oppitunnit tasan teknisen työn, tekstiilityön ja robotiikan kesken. Robotiikkaa hyödynnetään myös muun muassa matematiikan ja ympäristöopin oppisisällöissä.

On hyvä muistaa, että robotiikkaa ei ole sullottu alakoulujen oppisisältöihin kaiken muun lisäksi, vaan kaikki robotiikassa opiskeltavat sisällöt on otettu valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta. Opetamme siis alakoulun robotiikassa valtakunnallisia OPS-sisältöjä, mutta oppimisympäristönä ja työskentelymenetelmänä on vain robotiikka.

Robotiikassa opetuksen järjestäminen kullekin ikätasolle sopivaksi on varsin helppoa. Pienimpien oppilaiden kanssa lähdemme liikkeelle suunnittelusta ja rakentamisesta. Taitojen kehittyessä otamme mukaan moottoreita, antureita ja ohjelmointia. Robotiikka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden eriyttää opiskelua oppilaiden taitotasojen mukaan. Opetus pohjautuu alakouluissa robotiikan opetussuunnitelmaan ja on näin ollen yhteneväistä eri koulujen välillä. Peruskoulut jatkavat robotiikan kehitystyötä yhdessä, sillä koulujen edustajien välillä järjestetään kuukausittain yhteisiä tapaamisia.

Mielestäni yksi alakoulujen keskeisimpiä tehtäviä on opettaa oppilaita toimimaan aktiivisina toimijoina osana ryhmää. Robotiikassa ryhmätyötaidot harjaantuvat kuin itsestään. Alakouluissa robotiikkaa opiskellaan lähes poikkeuksetta ryhmissä, jolloin oppilaat joutuvat ratkaisemaan annetun ongelman yhdessä. Tehtävä ei ole helppo, mutta taatusti oppilaita kehittävä, sillä valmiita tai oikeita ratkaisuja on robotiikassa hyvin harvoin tarjolla.

Robotiikka opettaa myös sitkeyttä, sillä projektin aikana suunnittelun ja rakentamisen lisäksi tutuksi hyvin usein tulee myös purkaminen. Oppilaat saattavat keksiä työn edetessä uuden ja mielestään paremman toteutustavan ja näin ollen alkuperäinen idea vaihtuu lennosta – ja ei muuta kuin purkamaan ja uudelleen rakentamaan. Tämä saattaa toteutua yhden projektin aikana monia kertoja.

Oppilaat innostuvat alakoulussa robotiikasta hyvin helposti. Robotunneilla kuulekin usein sanottavan: ”Joko nyt pitää lopettaa?”. Opettajana pääse aitiopaikalta kerta toisensa jälkeen yllättymään oppilaiden osaamisen ja ratkaisujen äärellä. Opettajan roolina on nimenomaan ohjata työskentelyä, ei niinkään opettaa. Toki opettajan valitettavana roolina on myös toimia ilonpilaajana ja vastata yllä esitettyyn kysymykseen: ”Kyllä, nyt pitää valitettavasti jo lopettaa, mutta ensi kerralla jatketaan!”.

 

Aaro Linnalaakso, luokanopettaja

Riihimäen kaupunki